Kings Park

Tänä aamuna nappasin kirjan mukaani ja huristelin Perthin keskustan liepeillä sijaitsevaan Kings Parkiin. Lukemisen seuraksi ostin myös sipsejä (olenhan ollut yli kuusi viikkoa ilman sour cream & onioneja!) Sitten rentouduin puistonpenkillä auringon lämmössä ja upeiden maisemien ympäröimänä kirja ja sipsit sylissäni. Taisin löytää uuden harrastuksen.

Tällä kertaa muistin ottaa myös kameran mukaani:

Täytyy sanoa, että ei kyllä ole ikävä Suomea ja sen syyskuisia sääolosuhteita. Parasta tässä on, että saan skipata koko sen masentavan kaamosajan ja sen sijaan saan nauttia kahdesta kesästä peräkkäin. Ja kroppakin kiittää, kun ei varmasti ole mitään puutosta D-vitamiinista.

Kotona uskollisesti odottavia puudeleita on kuitenkin totta kai ikävä. Mutta ei hätää, naapurustossa asuu Coco, ihan tajuttoman suloinen koiruus (joka on osittain villakoira!), johon silloin tällöin törmään ja joka käy hyvästä sijaiskärsijästälohduttajasta. Kun näin Cocon ensimmäistä kertaa viime perjantaina, huomasi heti etten ollut kuuteen viikkoon saanut rapsutella yhtään koirankuonolaista. Syöksyin heti hellimään koiraa ja suustani pääsi sellainen lässytysten tulva (onneksi sentään suomeksi) ennen kuin ehdin tajutakaan. Onneksi host-äiti selitti koiran omistajalle, että Kepa tässä joutui jättämään omat koiransa Suomeen.