Aurinko aurinko lämmittää

Länsi-Australiaan on iskenyt helleaalto. Mikä tarkoittaa sitä, että teen hidasta kuolemaa.

Kylpyhuoneen siivoamiseen menee yhteensä noin puolitoista tuntia, kun jokaista kahden minuutin mittaista siivoamista kohden on seistävä kymmenen minuuttia ilmastointikanavan alapuolella vilvoittelemassa. Jäätelö on sulanut kulhoon ennen kuin ehdit laittaa paketin takaisin pakastimeen, ruuat homehtuvat ennätysvauhtia, hanavesi on lämmintä ja nurkat vilisevät eksoottisia eläimiä. Ilmastoinnista ei ole paljon iloa, koska kanavista tuleva ilma on kosteaa, mutta olen löytänyt uuden parhaan ystävän pöytätuulettimesta.

Random kuva uhittelevasta skinkistä

Huomenna lähdemme isäntäperheen kanssa jälleen reissuun, määränpäänä tällä kertaa Dunsborough. Tämänkin paikan nimi selvisi vasta hetken googlettelun jälkeen. Miten olisin muka voinut tietää, miten se ”dansbrah” oikeasti kirjoitetaan? Kuuluu samaan luokkaan Canberran kanssa: aussimatkani alussa kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin, että Cmbra’lla tarkoitetaan Australian pääkaupunkia.

Anygays, Dunsborough sijaitsee noin 250 kilometriä etelämpänä ja aiomme oleskella siellä viikon verran, surffaillen ja vuokramökissä majaillen. Minulle on luvattu oma parisänky. Voittaa kyllä sen viime viikonlopun teltassa nukkumisen.

Lisää seikkailujani saatte siis lukea jälleen viikon kuluttua. Hui, se tarkoittaa siis ensi vuonna!

Ei muuta kuin erinomaisen mahtavaa uutta vuotta ja onnea vuodelle 2013. Toivottavasti se on yhtä huippu kuin vuosi 2012 minulle oli.

We wish you a merry Christmas

Ei olisi joulu kyllä erilaisempi voinut olla.

Heräsin aamulla keittelemään riisipuuroa, mutta sitä ei syötykään aamuhämärän aikaan joulukuusen katveessa iloisen joulumusiikin soidessa taustalla. Australialaismaiseen tapaan suuntasimme puurokattiloinemme rannalle 38 asteen paahteeseen snorklailemaan. Meno rannalla oli vilkasta, ja oli muutama henkilö muistanut vetää myös tonttulakin päähänsä ennen mereen hyppäämistä. Riisipuuro jaettiin ison porukan kesken ja se tuntui maistuvan hyvin. Kulhoa kaapiessani olin vähällä niellä hämähäkin. Onneksi kohdalleni osui myös se perinteisempi manteli.

Kotona söimme vielä englantilaisen aamiaisen (tai no, lounaan) ja sen jälkeen kukin yritti parhaansa pitääkseen ruumiinlämpönsä alhaisena, kun sisälläkin lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä. Puutarhaletku osoittautui erittäin suosituksi. 

Entäs lahjat sitten. Ensimmäisestä paketista paljastui toivomani pala Nomination-rannekoruuni.

Perheeni lähettämät lahjat aiheuttivat riemunkiljahduksia niin minussa kuin isäntäperheessäkin. Silmäni olivat kuitenkin pudota päästä, kun yhdestä isäntäperheeltäni saamasta paketista paljastui Swimming with dolphins -retki. Pääsen siis uimaan villidelfiinien joukkoon 22. päivä tammikuuta. Yay.

Joulupäivälliseksi oli kalkkunaa ja kotitekoista karpalohilloa, paahdettuja perunoita ja bataatteja sekä keitettyjä porkkanoita ja parsakaalia. Jälkiruuaksi oli perinteinen englantilainen Christmas pudding (hedelmäkakku). Jouluaterian kruunasivat kotitekoiset paukkukarkit ja shampanja. 

Tänään talon ilmastointilaitteet laitettiin vihdoin päälle, joten ehkä joulusuklaatkin pysyvät jälleen kiinteässä muodossa.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

Viikonlopun saldo: Palanut naama ja niska, jalat ruhjeilla, kilo hiekkaa joka puolella ja aivan mahtava fiilis.

Perjantaina pakkasimme auton niin täyteen, ettemme itse meinanneet mahtua mukaan, mutta lopulta jokainen perheenjäsen ja kaikki tarpeellinen viikonlopun mittaiseen campingiin löysi perille. Cervantesiin päästyämme pystytimme telttamme leirintäalueelle ja pian sen jälkeen löysin itseni märkäpukuun ahtautuneena, valmiina hyppäämään purjelaudan kyytiin. Purjelautailu oli ihan huippuhauskaa, vaikka onnistuin surffaamaan vain noin viisi sekuntia ja putoamaan veteen varmaan 50 kertaa. Poskiontelot saivat myös ilmaisen suolavesihuuhtelun ja jalat ihokuorinnan.

Lauantaina menimme rannalle, ja minä lopultakin onnistuin polttamaan itseni. Mutta hei, viisi kuukautta Australiassa ennen ensimmäistä palamista on mielestäni aika hyvä suoritus.

Illalla auringonlaskun aikaan isäntäperheeni vei minut Pinnacleseille (valtava autiomaa täynnä hiekasta nousevia kivimuodostelmia).

Sunnuntaina oli aika pakata tavarat ja yrittää ahtaa ne jälleen autoon, minkä jälkeen ajoimme lähistöllä sijaitseville lumenvalkoisille hiekkadyyneille (ihan oikeasti, kun ekan kerran näin ne, minulta meinasi mennä eväspäärynät väärään kurkkuun, kun luulin sitä lumeksi). Juoksimme ja hyppelimme (osa myös kieri tai laski naama edellä) jalat maitohapoilla jyrkkiä ja upottavia hiekkadyynejä ylös ja alas. Sen jälkeen ajoimme Hangover Baylle (mikä loistava nimi) huuhtelemaan hiekat turkoosissa, kirkkaassa meressä ja purjelautailimme vähän lisää.

Se olisi sitten jouluaatto. Tämä on kummallisin ja epäjoulumaisin jouluni ikinä – mutta myös täysin ainutlaatuinen ja odotan sitä innolla.