Melbs

Useamman päivän olen jo ollut kotona ja vieläkin on ajantaju hukassa ja ajatukset toisella puolella Australiaa. Pari ensimmäistä päivää paluun jälkeen olisin voinut vain nukkua (ja nukahdinkin, sillä välin kun olin Alicen lapsenvahtina; herätessäni jalkani oli sidottu yhteen.) Tänään hilpaisin lenkille raittiiseen ulkoilmaan, toivoen jos vaikka se saisi pääni tajuamaan, että tänään on torstai eikä maanantai.

Melbourneen päätimme lopulta mennä lentäen (ihan oikeasti, toteutimmeko yhtäkään alkuperäistä suunnitelmaamme?), koska se maksoi melkein puolet vähemmän kuin juna ja oli myös paljon nopeampi.

Melbourne oli myöskin iso, mutta jotenkin sympaattisempi kaupunki kuin Sydney. Rakenne oli ruudukkomainen kuten Turussa. Kadulla huristelivat niin ratikat, keltaiset taksit kuin hevoskärryt. Hostellin sängyt olivat mallia unentappaja: jos käänsit kylkeä, kesti noin viisi minuuttia ennen kuin nitinä ja narina vaimeni. Hostellin porukka oli kuitenkin jälleen ihan mahtavaa seuraa, joten ei siellä huoneessa edes tullut paljoa aikaa vietettyä.

Joulukoristeet näyttävät täällä niin vääriltä.

Melbournessa ei ole samanlaisia kuuluisia monumentteja kuin Sydneyssä, joten ainoat vierailun arvoiset rakennukset olivat kauppakeskus ja yökerhot. Matkan alussa päätin, etten saa shoppailla, sillä pienen pieneen käsimatkatavaralaukkuuni ei mahtuisi mitään ylimääräistä. Päätöstäni vahvisti se, että ensimmäisenä Melbourne-päivänä huomasin tililläni olevan 92 dollaria jäljellä. Jostain syystä huomasin kuitenkin laukkuni olevan neljä paitaa (plus se Hard Rock Cafe –paita) painavampi kotiin lähtiessä.

Melbsissä sain myös oikeaa australialaista kulttuurisivistystä, kun minut pistettiin syömään Vegemitellä voideltu paahtoleipä. Kauan karttelemani pahanhajuinen mönjä maistui… suolaiselta.

Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kokonaisuudessaan matka oli mielettömän hauska kokemus ja seikkailu, jonka kokee vain kerran elämässä. Eipä siis ihme, että lentokentällä odotellessa teki vain mieli jättää lentokuulutukset huomiotta ja valua vaivihkaa takaisin hostelliin ihanien ihmisten pariin jatkamaan ilonpitoa.

Sidni

Täällä sitä taas ollaan. Olen tuijottanut koneen ruutua kohta puoli tuntia miettien mistä aloittaa. Tulin siihen tulokseen, että järkevintä on jakaa Sydney ja Melbourne kahteen eri postaukseen. Muuten naputtelen ja latailen kuvia vielä ensi viikollakin.

Sydney. Jos sitä pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, sanoisin iso. Paljon nähtävää ja tehtävää. Jäätävän suuri. Täynnä aasialaisia. Mahtava yöelämä.  Joko sanoin että se oli ihan valtava?

Matkaseuranani oli siis toinen suomalainen sekä itävaltalainen (ei saksalainen, kuten aluksi luulin). Lentomme lähti myöhään keskiviikkoiltana ja oli perillä seuraavana aamuna. Harhailimme, kuten olin ennustanut, edestakaisin tässä sokkeloisessa miljoonakaupungissa, kunnes lopulta löysimme hostellimme. Olemattomista yöunista huolimatta emme jääneet sänkyyn makailemaan, vaan tutustuimme ympäristöön intoa puhkuen. Oopperatalo ja Harbour Bridge oli heti käytävä tsekkaamassa, mutta masentavan näköisen sään takia päätimme jättää turisteilut kameroineen toiseen päivään.

Päivät kuluivat siis kaupunkia kiertäessä, mutta öisin vietimme aikaa yökerhojen tanssilattialla kuten kunnon reppureissaamiseen kuuluu. Loppujen lopuksi, en ole paljoa nukkunut viimeisen kahden viikon aikana. Ainakaan niihin aikoihin kuin ihmiset normaalisti nukkuvat.

Hostellissa asuminen jännitti vähän etukäteen, mutta loppujen lopuksi huoneen jakaminen ventovieraiden kanssa on helppoa ja erilaisiin ihmisiin tulee tutustuttua ihan väkisin. Ruokaa tehdään yhteisessä keittiössä ja sitten istuskellaan sohvilla ja jutellaan ympäri maailmaa tulleiden ihmisten kanssa. Voin suositella lämpimästi hostelliin majoittumista.

Aamupuuron valmistusta

Saatoimme kävellä kymmenen kilometriä päivässä, ja matkalla törmäsimme muun muassa Hard Rock Cafe’hen, josta oli pakko käydä ostamassa se kuuluisa T-paita. Lisäksi hankin itselleni addiktion Starbucksin frappuccinoihin. Yhtenä päivänä löysimme vahingossa ihan tajuttoman hyvää jäätelöä myyvän pikkubaarin.

Kuinka pitkä matka kotiin?

Kun kerran Sydneyssa oltiin, oli ihan pakko päästä televisiosta tutulle Bondi Beachille. Heti vähän aurinkoisemman päivän koittaessa huristelimme bussilla rantavahteja, surffareita ja turisteja pursuavalle rannalle. Vesi oli kylmää ja tuuli puhalsi hiekkaa joka puolelle, mutta ranta on aina ranta.

Lopulta pääsimme myös paremmin tutustumaan niihin Australian kuuluisimpiin rakennuksiin. Vaikuttavia olivat.

Sydney Tower

Sydney on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen kaupunki, jossa voisi hyvin vierailla uudestaan. Matka jatkui kuitenkin kohti Melbournea, josta lisää ensi postauksessa.