Matkakuumetta ja kamikaze-harakoita

Olen aivan täpinöissäni. Arvaatteko miksi?

Matka itärannikolle on nyt varmistettu! Marraskuun neljästoista pakkaan kamani ja lennän Sydneyhyn toisen suomalaisen ja saksalaisen kanssa. Oleskelemme siellä muutaman päivän, sitten vuokraamme auton ja lähdemme 1000 kilometrin road tripille kohti Melbournea, josta lentomme lähtee takaisin Perthiin. Luvassa on paljon nähtävyyksiä, uusia tuttavuuksia, nukkumista halvoissa hostelleissa (ja todennäköisesti myös autossa), turisteilua, auringonottoa sekä erityisesti eksymistä ja harhailua suurkaupungissa. Tämä on taas niitä ideoita, jotka tuntuvat tässä vaiheessa ihan loistavilta mutta joita ei ole aina ajateltu ihan loppuun asti...

Eilen olin taas reippaalla mielellä, joten hain pyöräni autotallista ja lähdin polkemaan kohti Bold Parkia, jossa tarkoituksenani oli hölkätä muutama kierros luonnon keskellä. Luonto kuitenkin kävi päälle jo matkalla, kun joku mielipuoli harakka piti minua uhkana (korkeintaan olen pyörineni uhka liikenteelle) ja teki muutaman kamikaze-syöksyn kypärääni päin. Sama toistui, kun poljin lenkin jälkeen kotiin päin. Tuntui kuin olisin ollut jossain Hitchcockin leffassa.

Kun kotona kerroin tästä host-perheelleni, he sanoivat sen olevan yleistä tähän aikaan vuodesta. Sen takia kuulemma jotkut paikalliset käyttävät kypäriä, jossa on pitkiä piikkejä estämässä lintuhyökkäyksiä. Itse taidan jättää piikkikypärät kaupan hyllylle ja tyytyä juoksemaan Claremontin järven ympärillä, kunnes pesintäkausi on varmasti ohitse.

Tänään host-äiti vei minut UWA:ssa (The University of Western Australia) neljästi vuodessa järjestettäviin myyjäisiin. Kojuja ja vilinää riitti. Ja arvatkaa mitä, ostin jo nyt ensimmäiset joululahjat. Tänä vuonna olen kerrankin ajoissa! Iltapäivällä kävin vielä Fremantlessa vähän täydentämässä lahjapinoa.

Mitenkään mihinkään liittymätön kuva mokkapaloista, jotka tein