Not much to say

Vasta tänään tajusin, että Claremontin kauppakeskus, jossa olen jo useamman kerran kierrellyt, sijaitsee kävelymatkan päässä kotoani. Hei, aina oppii uutta. Siispä lapset kouluun heitettyäni kävelin enemmän tai vähemmän epävakaisessa säässä tekemään lisää jouluostoksia. Ennen kuin kukaan alkaa v*ttuilemaan syyskuisesta joulushoppailustani, niin kerrottakoon, että perjantaihin mennessä postipaketit seilaavat Suomeen puolet halvemmalla. Se on jo jotain se.

Kesä on täällä ilmeisesti päättänyt ottaa takapakkia. Tänäänkin myrskysi taas niin paljon, että sateenvarjoa joutui pitämään vaakatasossa ja minä sain ratkoa Charlotten hiuksista vartin verran nyrkin kokoista solmua, jota myös ponnariksi kutsutaan. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta onneksi kohta on lokakuu.

Eilen pidimme host-äidin ja parin hänen kaverinsa kanssa leffaillan. Vaikka filmi oli huippu (500 days of Summer) ja tarjottavat erinomaisia, en voinut olla muistelematta vähän väliä erästä ihanista ihmisistä koostuvaa porukkaa ja meidän leffailtoja. Niille ei mikään vedä vertoja.

 Sitäpaitsi eihän näillä ollut edes Americana-dippiä.