Viikonlopun saldo: Palanut naama ja niska, jalat ruhjeilla,
kilo hiekkaa joka puolella ja aivan mahtava fiilis.
Perjantaina pakkasimme auton niin täyteen, ettemme itse
meinanneet mahtua mukaan, mutta lopulta jokainen perheenjäsen ja kaikki
tarpeellinen viikonlopun mittaiseen campingiin löysi perille. Cervantesiin
päästyämme pystytimme telttamme leirintäalueelle ja pian sen jälkeen löysin
itseni märkäpukuun ahtautuneena, valmiina hyppäämään purjelaudan kyytiin. Purjelautailu
oli ihan huippuhauskaa, vaikka onnistuin surffaamaan vain noin viisi sekuntia
ja putoamaan veteen varmaan 50 kertaa. Poskiontelot saivat myös ilmaisen
suolavesihuuhtelun ja jalat ihokuorinnan.
Lauantaina menimme rannalle, ja minä lopultakin onnistuin polttamaan
itseni. Mutta hei, viisi kuukautta Australiassa ennen ensimmäistä palamista on
mielestäni aika hyvä suoritus.
Illalla auringonlaskun aikaan isäntäperheeni vei minut
Pinnacleseille (valtava autiomaa täynnä hiekasta nousevia kivimuodostelmia).
Sunnuntaina oli aika pakata tavarat ja yrittää ahtaa ne
jälleen autoon, minkä jälkeen ajoimme lähistöllä sijaitseville lumenvalkoisille
hiekkadyyneille (ihan oikeasti, kun ekan kerran näin ne, minulta meinasi mennä
eväspäärynät väärään kurkkuun, kun luulin sitä lumeksi). Juoksimme ja
hyppelimme (osa myös kieri tai laski naama edellä) jalat maitohapoilla jyrkkiä
ja upottavia hiekkadyynejä ylös ja alas. Sen jälkeen ajoimme Hangover Baylle
(mikä loistava nimi) huuhtelemaan hiekat turkoosissa, kirkkaassa meressä ja
purjelautailimme vähän lisää.
Se olisi sitten jouluaatto. Tämä on kummallisin ja epäjoulumaisin
jouluni ikinä – mutta myös täysin ainutlaatuinen ja odotan sitä innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti