En vieläkään pysty täysin käsittämään, että todella olen täällä. Joka aamu herätessäni ensimmäinen ajatukseni on ”OMG MÄ OON AUSTRALIASSA” ja hyppään iloisesti ylös sängystä. Sitten vasta huomaan, kuinka matala huoneenlämpötila on ja mieleni tekisi sujahtaa takaisin peiton alle.
Olen ottanut ensimmäiset päiväni rennosti, seuraten ja opetellen isäntäperheeni tapoja. Olen yrittänyt oppia tuntemaan ympäristöä, mutta tällä hetkellä osaan kävellä vain koululle ja takaisin. Sen kauemmas en pääse, sillä yllätyssadekuurot ajavat minut aina takaisin kotiin.
Isäntäperheeni haluaa myös tietää kaiken mahdollisen suomalaisesta kulttuurista, kielestä ja historiasta. Oletteko koskaan yrittäneet lonkalta muistella Suomen tapahtumia Ruotsin ja Venäjän vallan aikana ja sitten kertoa niistä englanniksi? Tai mitä sanoisitte, kun teitä pyydettäisiin kertomaan suomalaisesta huumorista? Toivon vain, ettei host-äitini saanut kovin kieroutunutta ja vajaaälyistä kuvaa suomalaisista.
Itse olen saanut ausseista hyvin ystävällisen ja sosiaalisen kuvan. Kadulla tervehditään tuntemattomiakin ja jos sinut nähdään kulkevan kamera kaulalla, heti tiedustellaan, että tuliko hyviä kuvia. Keittiön kaapissa odottaa eräs Australian kulttuuri-ikoneista, Vegemite-purkki, valmiina sivistämään minua. Kävin jo nuuhkaisemassa sen sisältöä. Ei ollut ihan veden kielelle tuova haju.
 |
| Nämä kaverit tervehtivät iloisesti puutarhaan mentäessä |
Ulkona näyttää taas petollisen aurinkoiselta ja kutsuvalta. Pitäisikö vielä yrittää yhtä kävelylenkkiä naapurustossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti