Reilun viikon olen nyt haahuillut täällä eteläisellä pallonpuoliskolla. Asiat alkavat pikkuhiljaa asettua paikoilleen. Ympäristö alkaa hahmottua (tosin hyyyyvin hitaasti), isäntäperheen tavat tulevat tutuiksi, aussiaksentti ei kuulosta enää pelkältä puurolta, vasemman puoleinen liikenne ei enää aiheuta sydämentykytyksiä, unirytmi on kohdillaan, junakortti toimii.
Mutta yksi asia kuitenkin painaa mieltä. Ennen matkaa sain kuulla monta kertaa, kuinka Ausseissa törmää jatkuvasti kaikenmaailman tappaviin jättiötököihin. No, itse en ole nähnyt yhtäkään edes vilaukselta, joten käyn hetki hetkeltä vain vainoharhaisemmaksi. Minua on täällä varoitettu nostamasta tavaroita ulkoa katsomatta ensin niiden alle sekä laittamasta kenkiä jalkaan tarkistamatta niitä hämähäkkien varalta. Tämä pitkän aikaa kestänyt hämähäkittömyys saa minut vilkuilemaan koko ajan olkani taa. Kengät tarkistan aina huolellisesti ja ravistelenkin niitä vähän varmuuden vuoksi. Vessanpönttö on tarkistettava ennen käyttöä, samoin suihku, eikä sänkyyn ole menemistä ennen kuin peiton ja tyynyn aluset on katsastettu.
Asiasta kukkaruukkuun. Tänään kävin ekaa kertaa rannalla. Talvisesta (siis ausseille talvisesta, suomalaisille voitaisiin ehkä puhua mukavan keväisestä) säästä huolimatta ihastuin siihen heti. Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä. En malta enää odottaa kesää…
 |
| Muutama surffarikin siellä lilluu |
Perthin keskustassakin kävin maanantaina pyörähtämässä. Vaatii kuitenkin aika monta pyörähdystä, ennen kuin koko paikka tulee tutuksi. Ensi kerralla täytyy myös ottaa kamera mukaan, jotta rakkaat lukijanikin näkevät, millaiset maisemat King’s Parkilta avautuvat. Ei varmasti ole parempaa paikkaa syödä lounasta. No, ranta käy kyllä kovasta vastuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti