Niin kuin tanssi matka käy

Kiirettä on pitänyt tänä viikonloppuna! Varautukaa siis pitkään postaukseen.

Lauantaina menin au pair meetingiin Cottesloen rannalle. Me noin kuusikymmentä au pairia levitimme pyyhkeemme ja vilttimme valkoiselle hiekalle ja nautiskelimme auringosta ja eväistä. Australia tuntuu olevan erityisesti saksalaisten suosikkikohdemaa, sillä varmaan 85 prosenttia au paireista oli saksalaisia. Merivesi tuntui vielä kylmältä kahlatessa, mutta kyllä se kesä vielä tulee…

Minä ja joitain tyyppejä

Tänään lähdimme isäntäperheeni kanssa rauhalliselle (tai niin ainakin luulimme) sunnuntaipyöräretkelle Perthiin Swan riverin varrelle. Jo alkumatkasta meidät pysäytti kuitenkin kova moottorin pärinä: huomasimme saapuneemma vintage-autokisoihin. Minua se ei haitannut, päinvastoin, vintage-autot ovat ihania! Onko se omituista, että haluaisi omistaa jonkun coolin auton vaikka inhoaa ajamista?

Matka alkoi Bell towerilta (joka ei mahdu kokonaan kuvaan)

Puistoa

Chevro ja turisti

Mulle tämä kiitos

Jatkoimme matkaamme erääseen puistoon, jossa asuu kenguruja. Minä tähystelin niin tiiviisti pusikkoon, että meinasin vähän väliä ajaa pyöräni kanssa lampeen. Ehdimme kuitenkin pyöräillä melkein koko puiston ympäri, ennen kuin törmäsimme kahteen kenguruun. Pääsin hivuttautumaan tosi lähelle napsimaan kuvia!

Poseeraus

Bojoing

 

Minulla oli kuitenkin sovittu tapaaminen erään aussin kanssa kello yhdeksi, joten tässä vaiheessa meidän piti kiiruhtaa takaisin autolle ja kotiin. Koskaan ei ole kuitenkaan niin kiire, ettei ehtisi syödä jätskiä.

 

Saavuimme sopivasti kotiin noin viittä vaille yksi. Host-äitini oli sopinut minulle tapaamisen perheen entisen lastenvahdin, Hannahin (tai Hannan, en tiedä) kanssa. Olen ollut Ausseissa kohta kolme viikkoa, mutten tätä päivää ennen ollut hengannut yhdenkään tosiaustralialaisen kanssa (host-perhe on alkujaan brittiläinen). No, tosiaustralialainen Hannah, tämän kaveri Laura ja minä ajelimme King’s Parkiin (ja minä idioottiälykääpiö jätin taas kameran kotiin). Teimme pienen lenkin puiden korkeudelle rakennettua siltaa pitkin. Niin upeat maisemat, ainakin sillä hetkellä kun unohtaa korkeanpaikankammonsa. Kävimme pienessä kahvilassa hakemassa vähän välipalaa, jonka jälkeen ajoimme takaisin kotiin.

Ainiin, eilen tullessani kotiin au pair –tapaamisesta, Alice oli tehnyt pienen yllätyksen oveeni:

Unohdin ottaa kuvan ajoissa, siksi kukat ovat vähän kärsineen näköiset

Lisäksi hän piirsi hienon muotokuvan minusta:

Ilmeisesti välillä on vaikea muistaa, miten nimeni kirjoitetaan

Kyllä nämä lapset osaavat ihaniakin olla.