Puskakävelyä, kalliokiipeilyä ja villikenguruja

Tänään kokeilin perinteistä australialaista bushwalkingia, joka tarkoittaa vaeltamista… no, puskassa. Istuimme siis autoon ja huristelimme aamuvarhaisella noin tunnin päähän kotoa keskelle villiä luontoa. Bushwalkingissa on varauduttava kaikkiin sääolosuhteisiin, kaatosateesta paahtavan auringonpaisteeseen. Sateenkestävät kengät ovat must, samoin pitkät housut, sadetakki sekä reppu, evästä ja paljon reipasta mieltä. Kunnon turistina minulla keikkui tietenkin vielä kamera kaulalla.

 

Hetken aikaa vaellettuamme bongasin ekan kenguruni! Se tuijotti meitä epäluuloisesti parinkymmenen metrin päässä ja pomppi sitten karkuun pusikkoon. Kävelimme epätasaista maaperää ylös ja alas, hyppelimme puunrunkojen yli, kumartelimme piikikkäiden pensaiden ali ja kiipeilimme pitkin korkeita kallioita lihakset maitohapoilla sanoinkuvaamattoman upeissa maisemissa. Taustalla kuulimme kummallisten lintujen rääkymistä laulua ja alhaalla kanjonissa kosken kuohumista.

Siinä se on! Ja ihan ite bongasin!

Vähän epäonnisempi kenguru

Vaelsimme alas koskelle katsomaan melontakisoja ja syömään voileipiä. Sitten oli aika kavuta jälleen rinnettä ylös, pitkin kosteita pusikkoja ja jyrkkiä kallionkielekkeitä (joille äitini ei olisi minua päästänyt kiipeilemään jos olisi ollut paikalla) auringon porottaessa niskaan. Loppumatkasta alkoikin – yllätys, yllätys – sataa. Kaikkiaan kävelimme viitisen tuntia, joten voitte arvata, kuinka ihanalta tuntui istua alas ja ottaa kengät jalasta…

Kotimatkalla piipahdimme vielä pikaisesti Family Fun Day –tapahtumassa, jossa oli mm. minieläintarha, poniratsastusta, pomppulinnoja, ilmapalloja ja herkkukojuja. Kävimme syömässä burritoja ja tacoja meksikolaisessa ravintolassa, jonka jälkeen pääsimme vihdoin takaisin kotiin. Ihan huippu päivä siis takana.

Löytyi Australian erämetsästä toinenkin suomalainen

Meinasin juuri äsken pestä käteni hammastahnalla, joten veikkaisin, että ensi yönä uni maistuu.