Sydney calling

Vihaan pakkaamista.

 

Tai oikeastaan vihaan sitä, että en saa pakata kaikkea mitä haluan niiden typerien painorajoitusten takia. Mistä minä vielä tiedän, että mitä vaatteita haluan Sydneyssä ja Melbournessa pitää ylläni? Näiden elämää suurempien päätösten lisäksi minun pitäisi vielä pestä ne vaatteet. Sijaistoimintona päätin karata takapihalle auringonpaisteeseen lukemaan, mutta kun bikinien metallihakaset alkoivat polttaa ihoani ja hiki valui silmään niin ettei lukemisesta tullut mitään, piti minun palata pyörittämään pesukonetta. 

Noin vuorokauden kuluttua olen siis matkalla kohti Sydneytä parin muun aupparin kanssa.  Lattialla makaavasta puoliksi pakatusta ja minua vaativasti tuijottavasta matkalaukusta huolimatta mielessäni pyörivät vain Oopperatalo, Harbour Bridge ja Bondi Beach. Muutaman päivän Australian suurimmassa kaupungissa haahuilun jälkeen lähdemme kohti Melbournea. Hylkäsimme lopulta suunnitelman auton vuokraamisesta ja päätimme matkustaa järkevästi junalla (miettikää nyt vähän: Kepa + auto + tuhat kilsaa = katastrofi).

Meno blogissa tulee olemaan enemmän tai vähemmän hiljaista, sillä läppärini jää uskollisesti odottamaan minua Perthiin. Saatatte saada jotain väliaikatiedotetta, jos törmään halpaan nettikahvilaan. Nyt täytyy taas palata näiden vaikeiden kysymysten äärelle, eli pohtimaan lasketaanko lentokentän turvatarkastuksessa kasvorasvat nesteeksi vai ei.

See ya.