Aivomyrsky

Ajatukseni eivät ole pitkään aikaan – jos koskaan - olleet näin sekaisin. Puoli vuotta on kulunut nopeammin kuin ikinä ennen ja siihen on mahtunut enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa. Sinä päivänä, kun muutamalla hiiren klikkauksella ostin itselleni lentoliput Australiaan, tiesin tekeväni suuren ja elämää mullistavan päätöksen, mutta tämä matka on antanut sitäkin enemmän. Päivääkään en ole katunut sitä että päätin jättää tutun ja turvallisen kodin taakseni ja lähteä yksin maailmalle.

Olen oppinut itsestäni ja ennen kaikkea elämästä niin paljon uutta, mihin en Suomessa olisi kyennyt. Olen itsenäisempi, itsevarmempi ja avarakatseisempi. Olen tavannut mahtavia ihmisiä ja tutustunut uusiin kulttuureihin. Olen ylittänyt itseni ja toteuttanut unelmia. Olen saanut valtavan määrän toinen toistaan ihanampia muistoja, joita tulen aina kantamaan mukanani.

Nyt olen jälleen sen saman matkalaukun äärellä, samassa paikassa jossa olin puoli vuotta aikaisemmin, yrittäen koota ajatuksiani. Tulenko näkemään Australiaa enää koskaan? Mihin elämä vie minut seuraavaksi? Sen tiedän, että kotiin ja arkeen palaamisesta huolimatta elämäni ei tule koskaan olemaan niin kuin ennen.

Tänään koin valaistumisen kun huomasin, että kotiinlähtö tapahtuukin keskiviikkona, ei torstaina, kuten ensin luulin ja suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle väitin. Oli pienoinen shokki tajuta, että minulla on vain kaksi kokonaista päivää aikaa pakata, lähettää pari pakettia Suomeen, siivota, pestä pyykkiä, sulkea pankkitili ja puhelinliittymä, hyvästellä kaverit ja isäntäperhe sekä viettää vielä viimeinen hetki yksin tässä maassa jota rakastan.