Road trip ja delfiinejä

Taas on viikko vierähtänyt sitten viime postauksen. Paljon on siihen viikkoon mahtunutkin.

Perjantaiaamuna pakkasin laukkuni ja hyppäsin kahden kaverini kanssa suurta myötähäpeää muissa tiellä liikkujissa aiheuttavan pakettiauton kyytiin. Mielenkiintoisen tuunauksen lisäksi väliaikaisasumuksestamme löytyi onneksi ilmastointi, tilava nukkumapaikka ja takaluukusta pikkuruinen keittiönurkkaus kaasuhelloineen.

Kyllä. Automme kummassakin kyljessä luki Booty call.

Lähdimme ajamaan kohti etelää (jossa olin ollut vain pari viikkoa aikaisemmin). Road tripissämme parasta oli se, ettei suunnitelmia ollut eikä kellosta tarvinnut välittää. Ostimme siis paketin jäätelöä ja menimme rannalle rentoutumaan ja pitämään taukoa ajamisesta. Illemmalla löysimme grillauspaikan Busseltonista, jossa söimme päivällistä.

Tyypillistä road trip -maisemaa

Yöt vietimme Yallingupissa parkkipaikalla rannan vierellä. Paikka oli erinomainen, sillä kauniin näköalan lisäksi tien toisella puolella sijaitsi leirintäalue, jossa meillä oli mahdollisuus ”lainata” vessaa ja suihkua.

Seuraavana päivänä kävimme vierailemassa lounaisrannikon kolmessa kuuluisassa tippukiviluolassa. Isoja olivat. Lisäksi portaita oli paljon. Arvatkaa kolme kertaa olivatko pohkeeni maitohapoilla seuraavana päivänä.

Matkalla luolalta toiselle ehdimme myös pysähtyä muun muassa rannalla, jossa oli ihanimman väristä vettä ikinä.

Varaani

Keijukaismetsä?

Sunnuntaina söimme aamupalaksi köyhiä ritareita, jonka jälkeen poikkesimme valtavalla viinitilalla.

Maanantaina, matkamme viimeisenä päivänä, ajoimme takaisin Busseltoniin ja vierailimme vedenalaisessa observatoriossa (joka ehkä kuulostaa mahtavalta, mutta oli loppujen lopuksi aika surkea. Edes minijunalla tehty matka vajaan kahden kilometrin pituisen laiturin toiseen päähän ei pelastanut tilannetta.)

Verkkomelonia ja jäätelöä. Parhautta.

Sitten olikin aika lähteä ajamaan kohti Perthiä, sillä seuraavana päivänä minulla oli tiedossa uinti villidelfiinien kanssa. Niinpä niin, luulitte jo tämän postauksen olevan ohi, mutta ei. Luojan kiitos kuitenkin siitä, ettei minulla ollut kameraa mukanani delfiinireissullani. En jaksaisi selata ja muokata enää yhtäkään valokuvaa.

Heräsin tiistaina varhain aamulla ja ajelin bussilla Rockinghamiin. Minä ja viisitoista muuta henkilöä hyppäsimme veneen kyytiin, puimme märkäpuvut ylle ja lähdimme etsimään delfiinilaumaa. Se löytyikin jo noin kymmenessä minuutissa, ja pääsin heti uimaan kolmen delfiinin keskelle. Koska ihmisiä oli paljon, meidät jaettiin ryhmiin, jotka saivat vuorotellen snorklailla delfiinien joukossa. Itse pääsin veteen neljästi.

Parhaimmillaan ympärilläni oli tusinan verran delfiinejä (ja myös pikku vauvadelfiini!) Lopuksi ajoimme rauhalliseen lahdenpoukamaan, jossa kaikki saivat snorklailla vapaasti. Tämän ajomatkan aikana delfiinilauma seurasi venettä ja teki upeita hyppyjä veneen aiheuttamassa aallokossa. Melko ainutkertainen kokemus.

P.S. Yksi viikko jäljellä.