Dunsborough

Jälleen kotona. Päällimmäiseksi Dunsborough’sta mieleen on jäänyt surffailu ja makuuhuoneessa vilisevät ötökät.

Asuimme keskellä pusikkoa sijaitsevassa kesämökkimäisessä asunnossa. Se oli tilava ja viihtyisä, mutta… No, ei niiltä ötököiltä voi täällä välttyä. Jostain syystä suurin osa näistä mukavista pikku olennoista tuntui viihtyvän juuri minun makuuhuoneessani. Ennen taloksi asettumista minun piti hyppiä sängylläni lenkkari kädessä ja tappaa puoli tusinaa hämähäkkiä sekä siivota lakanoiden välistä koppakuoriaisia ja kuollut heinäsirkka. Tämä tuli myös osaksi iltatoimiani. Eräänä iltana törmäsin tähän mennessä suurimpaan Ausseissa näkemääni hämähäkkiin. Ymmärtänette ehkä, etten jäänyt valokuvailemaan tätä mielenkiintoista löytöä (sen sijaan juoksin pelkkä pyyhe ympärilläni huoneestani hakemaan jonkun vähemmän hämähäkkikammoisen tappamaan sen puolestani.)

Mutta sitten se surffaus. Se on vaikeaa, kuten jo etukäteen tiesin, mutta silti ihan sairaan hauskaa. Nielin jälleen pari litraa merivettä, pohkeeni ovat mustelmilla ja iltaisin en meinannut saada riisuttua paitaani kipeiden lihasten takia, mutta silti piti aina vetää märkäpuku ylle, kiinnittää surffilaudan remmi nilkan ympärille ja rientää rannalle parhaimmillaan kahdesti päivässä.

Pahimpina päivinä lämpötila kipusi yli neljänkymmenen, jolloin istuimme autoon ja kiertelimme viinitiloilla ja suklaatehtailla välttäen keskipäivän kuumimmat tunnit. Välillä katsoimme leffoja ja söimme kengurupihvejä.

Turisteilin rantavahtien kanssa

Nyt kun olen kotona, mielessäni kummittelee jälleen se valitettava totuus, että neljän viikon päästä olen taas Suomessa. Pimeässä ja pakkasten keskellä. Onneksi siellä ovat myös ne tärkeimmät henkilöt ja muutama villapylly, joten ehkä tästä selvitään.