Home sweet home

Epävakaisen sään takia olen joutunut viettämään aikaani lähinnä neljän seinän sisällä. Päätinpä sitten näyttää teille lukijoille, millaisten seinien sisällä nykyään oikein asun.

Aussikodissani on neljä makuuhuonetta, keittiö komeroineen, kaksi olohuonetta, kaksi kylppäriä, kaksi työtilaa, kodinhoitohuone ja vaatehuone.

Olkkari nro 1

Olkkari nro 2

Ruokapöytä

Keittiö

Puutarha

Kaikin puolin erittäin viihtyisä kämppä. Jos jotain valitettavaa on, niin se on tämän maan suihkuhanat. Siis miten vielä 2010-luvulla joku vielä käyttää erillistä kuuma- ja kylmävesihanaa? Kuinka monta kertaa olenkaan meinannut hypätä suihkukaapin seinästä läpi, kun olen unohtanut vääntää myös sen kylmän veden päälle. Täällä on täytynyt opetella myös kaasuhellan sekä kokolattiamattoimurin (piti tarkistaa noin viisi kertaa, että kirjoitinko sen oikein) käyttö.

Paistoin muuten toissapäivänä lättyjä suomalaisella ohjeella. Ruokavammaisten perheenjäsenten takia jouduin kuitenkin käyttämään gluteenittomia jauhoja ja riisimaitoa, joten vähän jännitti, että minkälaisia kumimattoja niistä loppujen lopuksi syntyy. Suureksi yllätykseksi lätyistä tuli ihan sikahyviä, varmaan parhaita mitä olen ikinä tehnyt. Salaisuus piilee varmaan siinä riisimaidossa. Tai sitten alitajuntani pakottaa minut pitämään täällä kaikesta vähänkin Suomeen viittaavasta, oli se sitten tehty vaikka moottoriöljystä.

Toissapäivänä kävin myös keskustassa ostamassa uuden bilemekon. Ensi lauantaina on taas tiedossa baarireissu, tällä kertaa isomman ja kansainvälisemmän au pair-porukan kanssa. Viimeksi en vielä oikein tiennyt miten aussit tuppaavat pukeutua baari-iltaa varten, joten menin farkkulegginsit jalassa. Ylipukeutumisesta ei olisi kuitenkaan tarvinnut olla huolissaan, sillä lähes kaikilla naisilla oli vesirajaa hipova hame. Tänään piti tosin käydä ostamassa legginsit, koska minun täytyy voida myös istua kyseisen mekon kanssa. Olen ostanut myös pienen käsilaukun (maksoi vain 10 dollaria!), sillä niin ihana kuin Marimekon olkalaukku onkin, se ei ole ihanteellinen bilettämiseen.

Can’t you hear, can’t you hear the thunder? You better run, you better take cover

Tänään sain taas leikkiä atleettia. Tosin tällä kertaa hyppäsin kajakin kyytiin. Ajaessamme host-äidin kanssa kajakit auton katolla 14-asteisessa sateessa ja tuulessa, ajattelin tulleeni hulluksi. Entistä hullumpana pidin itseäni, kun kahlasin kylmässä joessa ja yritin pitää sen heiluvan ja superkapean paatin tasapainossa.

Hyvin haparoivan alun jälkeen pääsin melomaan eteenpäin ilman että olin tippua koko ajan veteen tai törmätä jokaiseen tiellä olevaan esteeseen. Kyllä siinä silti kastui väistämättä, vaikka pysyin koko ajan (ihme ja kumma) kajakin päällä. Yllätyin siitä, kuinka kokonaisvaltaista treeniä melominen on. Jaloilla pidetään yllä tasapainoa ja koko yläkroppa osallistuu melomiseen. Veikkaan, että huomenna on vähintään hauislihakset hellänä.

Ajoitus oli kuitenkin loistava, sillä heti päästyämme ylös vedestä tuuli nousi myrskyksi. Kahvilassa istuessamme katselimme terassituolien liikkumista ympäri pihaa ja moottoritiellä ajaessamme pystyi tuntemaan, kuinka tuuli heitteli autoa kaistan reunalta toiselle. Isäntäperheen kanat olivat kuitenkin myrskystä vain mielissään, koska tuuli oli avannut häkin oven ja ne saivat viettää fiestaa puutarhassa poissa ollessamme.

Nyt kuulostaa siltä, että myrsky on päättänyt repiä hyttysverkot ikkunastani. Toivotaan, että huomenna olisi parempi sää ja pääsisin taas keskustaan. Enhän ole shoppaillut kokonaiseen kolmeen päivään.

Girls just wanna have fun

Nyt on tullut koettua yöelämää Ausseissa. Siitä kertovat rakot jalanpohjissa, takkuinen hiuspehko, kuolemanväsymys sekä fasettilukko selässä. Auts. Mutta oli se sen arvoista.

Tavattiin ysiltä Perthin keskustassa kahden muun suomalaisen sekä yhden saksalaisen kanssa ja siirryttiin saman tien yökerhoon nimeltä Mint (onneksi nimen voi kätevästi tarkistaa käteen isketystä leimasta). Ulkoapäin se oli kuin mikä tahansa suomalainen baari: sama musiikki, samat ylihinnoitetut juomat. Mutta tämä aussien yliystävällinen kulttuuri tekee baarireissusta aivan erilaisen elämyksen. Tullessaan juttelemaan ihmiset sanovat ensin kohteliaasti käsipäivää ja kyselevät kuulumisia. Kun joku kolhaisee vahingossa kyynärpäällä, sitä pyydellään heti anteeksi.

Hauskaa riitti aamuneljään asti. Tosin huomasin, että ihanat uudet kenkäni eivät ole ehkä se paras valinta kun kyse on kuuden tunnin yhtäjaksoisesta tanssimisesta. Matka juna-asemalta kotiin oli harvinaisen kivulias, vaikka kävelin paljasjaloin.

Kyllä silti tulee varmasti käytyä jatkossa useamminkin aussibaareissa.

Ajatukset pyörivät nyt niin paljon baarireissun ympärillä, etten meinaa välillä edes muistaa, että kävin eilen myös jollain ihme laivastomessuilla. Kivaa oli, mutta parasta oli kumminkin sää. Kevät starttasi lämpimänä ja aurinkoisena. Toivottavasti voin jo jättää takin pysyvästi kaappiin.

Astetta coolimpi sukellusvene

Wall-E:n ilkeä isoveli?