Kings Park

Tänä aamuna nappasin kirjan mukaani ja huristelin Perthin keskustan liepeillä sijaitsevaan Kings Parkiin. Lukemisen seuraksi ostin myös sipsejä (olenhan ollut yli kuusi viikkoa ilman sour cream & onioneja!) Sitten rentouduin puistonpenkillä auringon lämmössä ja upeiden maisemien ympäröimänä kirja ja sipsit sylissäni. Taisin löytää uuden harrastuksen.

Tällä kertaa muistin ottaa myös kameran mukaani:

Täytyy sanoa, että ei kyllä ole ikävä Suomea ja sen syyskuisia sääolosuhteita. Parasta tässä on, että saan skipata koko sen masentavan kaamosajan ja sen sijaan saan nauttia kahdesta kesästä peräkkäin. Ja kroppakin kiittää, kun ei varmasti ole mitään puutosta D-vitamiinista.

Kotona uskollisesti odottavia puudeleita on kuitenkin totta kai ikävä. Mutta ei hätää, naapurustossa asuu Coco, ihan tajuttoman suloinen koiruus (joka on osittain villakoira!), johon silloin tällöin törmään ja joka käy hyvästä sijaiskärsijästälohduttajasta. Kun näin Cocon ensimmäistä kertaa viime perjantaina, huomasi heti etten ollut kuuteen viikkoon saanut rapsutella yhtään koirankuonolaista. Syöksyin heti hellimään koiraa ja suustani pääsi sellainen lässytysten tulva (onneksi sentään suomeksi) ennen kuin ehdin tajutakaan. Onneksi host-äiti selitti koiran omistajalle, että Kepa tässä joutui jättämään omat koiransa Suomeen.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Tänään host-äiti näytti minulle parin lapasia ja kysyi, että olenkos nähnyt tämmöisiä ennen. Siis ihan tavalliset villalapaset. Ööh, kyllä on tullut muutaman kerran törmättyä moisiin. Perheen lapset olivat ihan haltioissaan niinkin eksoottisista vaatekappaleista. Heille riittäisi tekemistä tuntikausiksi Suomikotini talvivaatelaatikon sisällön kanssa.

Täällä ihmisillä on joskus vaikea käsittää sitä, että osaan englantia niin hyvin, vaikka tulen Suomesta. On minulta myös kysytty, että ovatko vanhempani englanninkielisiä. Kyllä meillä Suomessa kuulkaas käydään koulua! Koulutuksen taso on herättänyt suurta ihailua myös silloin, kun kerroin biologian tietämyksistäni (paksusuolen bakteerien vitamiinien tuotanto) ja yläasteen kotitaloustunneista. Host-isä ei meinannut uskoa, kun kerroin kuinka paljon läksyjä alakouluikäiset joutuvat tekemään. Täällä läksyjen määrä on mitättömän pieni.

Tällaisiin törmään usein kävelyllä

Olen piakkoin lähdössä jälleen keskustaan, ostamaan vihdoin sen aurinkorasvan. Äsken saattaessani lapset kouluun huomasin, että ilma on ihan tajuttoman kostea. Tiedättekö sen Frendien jakson, jossa Monican hiukset muuttuvat hattaran näköiseksi, kun hän lomailee Barbadoksella? Minusta tuntuu, että omat hiukseni ovat kohta samannäköiset.

Summer is here

Tulin viime yönä baarista kotiin jälleen kello puoli viisi. Herätyskello oli soimassa puoli kymmeneltä, mutta kun se herätti, hiljensin sen ja suljin silmäni vielä ihan hetkeksi. Se hetki venyikin sitten yhteentoista.

Tavattiin eilen muiden au pairien kanssa Mintissä. Mukaan olin kutsunut myös naapuriin muuttaneen ranskalaisen au pairin Amélien (ihan niin kuin se leffa!). Porukkamme valui viereiseen pubiin, mutta hetken aikaa istuskeltuani tulin siihen tulokseen, että olen enemmän yökerhoihmisiä. Sain houkuteltua Amélien takaisin Mintiin, ja siellä tanssimme sinne neljään saakka.

Lähtövalmiina

Eilen oli muuten kuuma päivä. Sisällä sitä ei huomaa, koska täällä on aina alle 20 astetta. Lenkille lähtiessäni vedin siis jalkaani pitkät juoksuhousut. Noin sata metriä juostuani huomasin, että se oli huono idea. Lenkiltä palattuani joogasin etupihalla host-äitini kanssa (ja huomasin kuinka järkyttävän kankea olen) ja sitten olimme vesisotaa takapihalla perheen kanssa (minulla oli puutarhaletku, muahahah).

Tänään on myös luvattu semmoiset 28 astetta.Taidanpa siirtyä tuohon takapihalle.