Sidni

Täällä sitä taas ollaan. Olen tuijottanut koneen ruutua kohta puoli tuntia miettien mistä aloittaa. Tulin siihen tulokseen, että järkevintä on jakaa Sydney ja Melbourne kahteen eri postaukseen. Muuten naputtelen ja latailen kuvia vielä ensi viikollakin.

Sydney. Jos sitä pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, sanoisin iso. Paljon nähtävää ja tehtävää. Jäätävän suuri. Täynnä aasialaisia. Mahtava yöelämä.  Joko sanoin että se oli ihan valtava?

Matkaseuranani oli siis toinen suomalainen sekä itävaltalainen (ei saksalainen, kuten aluksi luulin). Lentomme lähti myöhään keskiviikkoiltana ja oli perillä seuraavana aamuna. Harhailimme, kuten olin ennustanut, edestakaisin tässä sokkeloisessa miljoonakaupungissa, kunnes lopulta löysimme hostellimme. Olemattomista yöunista huolimatta emme jääneet sänkyyn makailemaan, vaan tutustuimme ympäristöön intoa puhkuen. Oopperatalo ja Harbour Bridge oli heti käytävä tsekkaamassa, mutta masentavan näköisen sään takia päätimme jättää turisteilut kameroineen toiseen päivään.

Päivät kuluivat siis kaupunkia kiertäessä, mutta öisin vietimme aikaa yökerhojen tanssilattialla kuten kunnon reppureissaamiseen kuuluu. Loppujen lopuksi, en ole paljoa nukkunut viimeisen kahden viikon aikana. Ainakaan niihin aikoihin kuin ihmiset normaalisti nukkuvat.

Hostellissa asuminen jännitti vähän etukäteen, mutta loppujen lopuksi huoneen jakaminen ventovieraiden kanssa on helppoa ja erilaisiin ihmisiin tulee tutustuttua ihan väkisin. Ruokaa tehdään yhteisessä keittiössä ja sitten istuskellaan sohvilla ja jutellaan ympäri maailmaa tulleiden ihmisten kanssa. Voin suositella lämpimästi hostelliin majoittumista.

Aamupuuron valmistusta

Saatoimme kävellä kymmenen kilometriä päivässä, ja matkalla törmäsimme muun muassa Hard Rock Cafe’hen, josta oli pakko käydä ostamassa se kuuluisa T-paita. Lisäksi hankin itselleni addiktion Starbucksin frappuccinoihin. Yhtenä päivänä löysimme vahingossa ihan tajuttoman hyvää jäätelöä myyvän pikkubaarin.

Kuinka pitkä matka kotiin?

Kun kerran Sydneyssa oltiin, oli ihan pakko päästä televisiosta tutulle Bondi Beachille. Heti vähän aurinkoisemman päivän koittaessa huristelimme bussilla rantavahteja, surffareita ja turisteja pursuavalle rannalle. Vesi oli kylmää ja tuuli puhalsi hiekkaa joka puolelle, mutta ranta on aina ranta.

Lopulta pääsimme myös paremmin tutustumaan niihin Australian kuuluisimpiin rakennuksiin. Vaikuttavia olivat.

Sydney Tower

Sydney on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen kaupunki, jossa voisi hyvin vierailla uudestaan. Matka jatkui kuitenkin kohti Melbournea, josta lisää ensi postauksessa.

Sydney calling

Vihaan pakkaamista.

 

Tai oikeastaan vihaan sitä, että en saa pakata kaikkea mitä haluan niiden typerien painorajoitusten takia. Mistä minä vielä tiedän, että mitä vaatteita haluan Sydneyssä ja Melbournessa pitää ylläni? Näiden elämää suurempien päätösten lisäksi minun pitäisi vielä pestä ne vaatteet. Sijaistoimintona päätin karata takapihalle auringonpaisteeseen lukemaan, mutta kun bikinien metallihakaset alkoivat polttaa ihoani ja hiki valui silmään niin ettei lukemisesta tullut mitään, piti minun palata pyörittämään pesukonetta. 

Noin vuorokauden kuluttua olen siis matkalla kohti Sydneytä parin muun aupparin kanssa.  Lattialla makaavasta puoliksi pakatusta ja minua vaativasti tuijottavasta matkalaukusta huolimatta mielessäni pyörivät vain Oopperatalo, Harbour Bridge ja Bondi Beach. Muutaman päivän Australian suurimmassa kaupungissa haahuilun jälkeen lähdemme kohti Melbournea. Hylkäsimme lopulta suunnitelman auton vuokraamisesta ja päätimme matkustaa järkevästi junalla (miettikää nyt vähän: Kepa + auto + tuhat kilsaa = katastrofi).

Meno blogissa tulee olemaan enemmän tai vähemmän hiljaista, sillä läppärini jää uskollisesti odottamaan minua Perthiin. Saatatte saada jotain väliaikatiedotetta, jos törmään halpaan nettikahvilaan. Nyt täytyy taas palata näiden vaikeiden kysymysten äärelle, eli pohtimaan lasketaanko lentokentän turvatarkastuksessa kasvorasvat nesteeksi vai ei.

See ya.

Friday on my mind

Hengissä ollaan vielä! Toistaiseksi talon pyörittäminen ja lasten hengissä pitäminen on sujunut ongelmitta (mitä nyt yksi rikkoutunut lasi). Kuumuus tosin iski kuin nyrkki naamaan tänään heti aamusta ovesta ulos astuessani ja on tehnyt kaikista askareista kaksin (tai sanottaisiinko noin kymmenen) verroin raskaampaa. Edes shoppailuun ei riittänyt puhtia: heti kun olin saanut ostettua elintärkeän päivävoiteen, riensin kotiin levittämään reilun kerroksen aurinkorasvaa ja rojahdin takapihalle grillaamaan itseäni.

Nyt muutaman pyykkikasan, spagetti bolognesen, yhden tiskivuoren ja parin hyvänyöntoivotuksen jälkeen saan rentoutua sohvalla Brokeback Mountainin kera. Huomenna pääsen ansaitusti irrottelemaan Perthin yöelämään.

Oon aika hemmetin hyvä tekemään jauhelihakastiketta

Nyt täytyy keskittyä tähän homppelicowboy-leffaan, tai minulta menee jotain tärkeää ohi (niin kuin esim. Heathin ja Jaken telttailuhetket.)