Chocolate overload

Taisinpa löytää lempikuppilani. Se kulkee nimellä Chocolateria San Churro, ja lienee aika selvää, minkälaisesta kuppilasta on kyse: laihduttajien ja laktoosi-intolerantikkojen painajainen ja nautiskelijoiden taivas.

 

Perjantain kunniaksi unohdin turvonneen olemukseni (ihan totta, olen näiden kolmen viikon aikana lihonut ihan jäätävää tahtia) ja tilasimme host-äidin ja Alicen kanssa churroja suklaadipin kanssa sekä pirtelöt. Omani oli valkosuklaa-mansikka kermavaahdon kera. Syntistä, eikö totta?

Churroja! En ollut kuullut niistä ennen

 

Kävin tänään myös kävelemässä Swan riverin varrella sillä välin, kun host-äiti käväisi työpaikallaan. Turisteilin kamerani kanssa ja näytin ilmeisesti aika avuttomalta, sillä eräs aussi tuli kysymään, että haluanko hänen ottavan minusta kuvan. Mikäs siinä, luotin siihen, että jos tyyppi lähtee litomaan digijärkkärini kanssa, joku ympärillä olevista ihmisistä syöksyy sankarina apuun. Mutta ei, hän otti ystävällisesti pari kuvaa ja antoi vielä matkavinkkejä kaupan päälle.

Swan river

Kiitokset tuntemattomalle ohikulkijalle

Joku vanha tuulimylly

Huomenna siis eläintarhaan. Sääkin lupaa aurinkoista ja 22 astetta. Olisiko jo aika korkata shortsikausi?

Varrella virran

Sääoloja uhmaten lähdin tänään kävelylle läheisen Lake Claremontin ympäri. Kyllä kannatti.

Kävely/pyörätie

 

Kuinka paljon elämää voikaan olla yhdessä pienessä järvessä? Erilaisia lintulajejakin oli niin monta, etteivät kahden käden sormet riitä niitä laskemaan.

Papukaijalauma

Musta joutsen

Mikä lie kana

Pyöräilykypäriä elää luonnonvaraisena Australiassa

Tämä on jo toinen potentiaalinen lenkkipolku. Toinen, jo pariin kertaan testattu ja hyväksi todettu reitti sijaitsee Bold Parkissa. Aivan uskomattomia maisemia sielläkin (ihan kuin keskellä viidakkoa juoksisi!) Valitettavasti minulla ei ole jakaa teille kuvia, koska en aio hölkätä järjestelmäkamera kaulalla, ymmärrätte varmaan miksi.

Mitä enemmän ympäristö tulee tutuksi, sitä pienemmiltä etäisyydet tuntuvat. Kuitenkaan en ole onnistunut löytämään lähistöltä yhtään supermarkettia (!) Nytkin on ihan jäätävä suklaanhimo, mutta sen takia pitäisi mennä junalla keskustaan asti. Suklaasta puheen ollen, eräs au pair vinkkasi minulle, että Perthistä jostain kaupasta löytyy suomalaista suklaata, mm. Geishaa. Eipähän tarvitse kärsiä Fazer-vieroitusoireista.

Ensi lauantaina on tiedossa retki Cavershamin villieläinpuistoon muutaman au pairin kanssa. Odotan jo ihan intsinä! Puistossa voi muun muassa ruokkia kenguruja ja silitellä koaloja (kirjoitin ensin koalia, mutta onneksi kaikkitietävä Microsoft Word osaa suomea paremmin kuin minä).

Niin kuin tanssi matka käy

Kiirettä on pitänyt tänä viikonloppuna! Varautukaa siis pitkään postaukseen.

Lauantaina menin au pair meetingiin Cottesloen rannalle. Me noin kuusikymmentä au pairia levitimme pyyhkeemme ja vilttimme valkoiselle hiekalle ja nautiskelimme auringosta ja eväistä. Australia tuntuu olevan erityisesti saksalaisten suosikkikohdemaa, sillä varmaan 85 prosenttia au paireista oli saksalaisia. Merivesi tuntui vielä kylmältä kahlatessa, mutta kyllä se kesä vielä tulee…

Minä ja joitain tyyppejä

Tänään lähdimme isäntäperheeni kanssa rauhalliselle (tai niin ainakin luulimme) sunnuntaipyöräretkelle Perthiin Swan riverin varrelle. Jo alkumatkasta meidät pysäytti kuitenkin kova moottorin pärinä: huomasimme saapuneemma vintage-autokisoihin. Minua se ei haitannut, päinvastoin, vintage-autot ovat ihania! Onko se omituista, että haluaisi omistaa jonkun coolin auton vaikka inhoaa ajamista?

Matka alkoi Bell towerilta (joka ei mahdu kokonaan kuvaan)

Puistoa

Chevro ja turisti

Mulle tämä kiitos

Jatkoimme matkaamme erääseen puistoon, jossa asuu kenguruja. Minä tähystelin niin tiiviisti pusikkoon, että meinasin vähän väliä ajaa pyöräni kanssa lampeen. Ehdimme kuitenkin pyöräillä melkein koko puiston ympäri, ennen kuin törmäsimme kahteen kenguruun. Pääsin hivuttautumaan tosi lähelle napsimaan kuvia!

Poseeraus

Bojoing

 

Minulla oli kuitenkin sovittu tapaaminen erään aussin kanssa kello yhdeksi, joten tässä vaiheessa meidän piti kiiruhtaa takaisin autolle ja kotiin. Koskaan ei ole kuitenkaan niin kiire, ettei ehtisi syödä jätskiä.

 

Saavuimme sopivasti kotiin noin viittä vaille yksi. Host-äitini oli sopinut minulle tapaamisen perheen entisen lastenvahdin, Hannahin (tai Hannan, en tiedä) kanssa. Olen ollut Ausseissa kohta kolme viikkoa, mutten tätä päivää ennen ollut hengannut yhdenkään tosiaustralialaisen kanssa (host-perhe on alkujaan brittiläinen). No, tosiaustralialainen Hannah, tämän kaveri Laura ja minä ajelimme King’s Parkiin (ja minä idioottiälykääpiö jätin taas kameran kotiin). Teimme pienen lenkin puiden korkeudelle rakennettua siltaa pitkin. Niin upeat maisemat, ainakin sillä hetkellä kun unohtaa korkeanpaikankammonsa. Kävimme pienessä kahvilassa hakemassa vähän välipalaa, jonka jälkeen ajoimme takaisin kotiin.

Ainiin, eilen tullessani kotiin au pair –tapaamisesta, Alice oli tehnyt pienen yllätyksen oveeni:

Unohdin ottaa kuvan ajoissa, siksi kukat ovat vähän kärsineen näköiset

Lisäksi hän piirsi hienon muotokuvan minusta:

Ilmeisesti välillä on vaikea muistaa, miten nimeni kirjoitetaan

Kyllä nämä lapset osaavat ihaniakin olla.