Sydney calling

Vihaan pakkaamista.

 

Tai oikeastaan vihaan sitä, että en saa pakata kaikkea mitä haluan niiden typerien painorajoitusten takia. Mistä minä vielä tiedän, että mitä vaatteita haluan Sydneyssä ja Melbournessa pitää ylläni? Näiden elämää suurempien päätösten lisäksi minun pitäisi vielä pestä ne vaatteet. Sijaistoimintona päätin karata takapihalle auringonpaisteeseen lukemaan, mutta kun bikinien metallihakaset alkoivat polttaa ihoani ja hiki valui silmään niin ettei lukemisesta tullut mitään, piti minun palata pyörittämään pesukonetta. 

Noin vuorokauden kuluttua olen siis matkalla kohti Sydneytä parin muun aupparin kanssa.  Lattialla makaavasta puoliksi pakatusta ja minua vaativasti tuijottavasta matkalaukusta huolimatta mielessäni pyörivät vain Oopperatalo, Harbour Bridge ja Bondi Beach. Muutaman päivän Australian suurimmassa kaupungissa haahuilun jälkeen lähdemme kohti Melbournea. Hylkäsimme lopulta suunnitelman auton vuokraamisesta ja päätimme matkustaa järkevästi junalla (miettikää nyt vähän: Kepa + auto + tuhat kilsaa = katastrofi).

Meno blogissa tulee olemaan enemmän tai vähemmän hiljaista, sillä läppärini jää uskollisesti odottamaan minua Perthiin. Saatatte saada jotain väliaikatiedotetta, jos törmään halpaan nettikahvilaan. Nyt täytyy taas palata näiden vaikeiden kysymysten äärelle, eli pohtimaan lasketaanko lentokentän turvatarkastuksessa kasvorasvat nesteeksi vai ei.

See ya.

Friday on my mind

Hengissä ollaan vielä! Toistaiseksi talon pyörittäminen ja lasten hengissä pitäminen on sujunut ongelmitta (mitä nyt yksi rikkoutunut lasi). Kuumuus tosin iski kuin nyrkki naamaan tänään heti aamusta ovesta ulos astuessani ja on tehnyt kaikista askareista kaksin (tai sanottaisiinko noin kymmenen) verroin raskaampaa. Edes shoppailuun ei riittänyt puhtia: heti kun olin saanut ostettua elintärkeän päivävoiteen, riensin kotiin levittämään reilun kerroksen aurinkorasvaa ja rojahdin takapihalle grillaamaan itseäni.

Nyt muutaman pyykkikasan, spagetti bolognesen, yhden tiskivuoren ja parin hyvänyöntoivotuksen jälkeen saan rentoutua sohvalla Brokeback Mountainin kera. Huomenna pääsen ansaitusti irrottelemaan Perthin yöelämään.

Oon aika hemmetin hyvä tekemään jauhelihakastiketta

Nyt täytyy keskittyä tähän homppelicowboy-leffaan, tai minulta menee jotain tärkeää ohi (niin kuin esim. Heathin ja Jaken telttailuhetket.)

Melbourne Cup

Australialaiset keksivät mielellään tekosyitä juhlia ja viettää laatuaikaa ystäviensä kanssa. Otetaan nyt esimerkiksi Melbourne Cup. Kyseessä on vuosittain Melbournessa järjestettävä hevoskisa, mutta suurimmalle osalle ausseista se meinaa juhlallista pukeutumista, töistä lintsaamista sekä hyvästä ruuasta ja juomasta nauttimista.

Joten mikä minä olen perinteitä rikkomaan. Lähdimme Lillin kanssa kaupunkiin liittyäksemme juhlivien aussien joukkoon. Tapana on, että Melbourne Cup-päivänä naiset käyttävät koristeellisia hattuja muun juhlavaatetuksen osana. Ostamamme hatut eivät ehkä aivan täytä vaatimuksia, mutta silti ne olivat omasta mielestäni aivan loistavat.

Ostimme myös ihan sikahyvää sushia ja kylmää juotavaa ja menimme nautiskelemaan Northbridgeen nurmikolle, ison ulkoilmatelevision äärelle.

Tänään sattuu olemaan myös host-äidin synttärit, joten väsäsin jälkiruuaksi appelsiiniriisiä, tuota lapsuuden suosikkiherkkuani. He jopa tykkäsivät siitä (paitsi Alice, joka inhoaa kaikkea terveellistä ruokaa, ja ilmeisesti appelsiini teki jälkkäristä liian terveellisen. Riisi ja kermavaahto olivat kuitenkin kuulemma hyviä.)

Täytyy pikkuhiljaa varmaan alkaa valmistautumaan henkisesti ylihuomenna alkavaan koitokseen. Host-vanhemmat nimittäin lähtevät muutamaksi päiväksi jonnekin festareille, joten talo plus kaksi lasta jäävät minun hoidettavikseni. Ainiin, Sydneykin kutsuu jo viikon päästä!