keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Loppukiri



Tässä on nyt ollut viikon spontaani loma blogin pitämisestä. Koneen äärellä istumiseen ei ole juuri ollut aikaa, kun viime päivinä aikatauluni on ollut seuraavanlainen: aamupala, junalla keskustaan, hengailua Perthissä, syömistä, leffoja, yökerhoilua ja viimeisellä junalla kotiin nukkumaan.

Viikko sitten isäntäperheeni hankki kanalaumaan uuden jäsenen, jonka minä sain nimetä. Nimen piti ehdottomasti olla jotenkin Suomeen viittaava, joten mustasta kananpojasta tuli sitten Sisu.


Vuokrasimme kaverini kanssa matkailuauton tarkoituksenamme lähteä road tripille Länsi-Australiaan vailla päämäärää. Todennäköisesti suuntanamme on Perthin eteläinen puoli, josta kovasti toivomme löytävämme viileämpiä sääolosuhteita. Matka starttaa näillä näkymin perjantaina, ja takaisin on tarkoitus tulla niin, etten missaa tiistaista delfiiniuintiani. Pitäähän näistä kahdesta viimeisestä viikosta Australiassa ottaa kaikki ilo irti.

Wish me luck.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ice ice baby



Uutisia seuranneet ovat ehkä kuulleetkin, että tällä hetkellä Australiaa piinaavat ennätyshelteet. Queenslandissa on kuuleman mukaan ollut noin 50 astetta. Perthissä tällä hetkellä vallitseva kolmenkympin lämpötila tuntuu suorastaan mukavan vilpoiselta.

Kuuman ilman takia päätimme eilen perheen lapsien kanssa mennä luistelemaan. Kyllä, olen tullut toiselle puolelle maapalloa helteiden keskelle vain päästäkseni jäähalliin luistelemaan. Olin kokonaan unohtanut, miltä viileä ilma tuntuu. Tuli ihan Suomi-fiilis. Itse asiassa aivoni taisivat siirtyä jollekin suomivaihteelle, kun pois lähtiessä kuljin automaattisesti kohti auton oikeaa etuovea, vaikka Ausseissa pelkääjänpaikka on toisella puolella.

Tänään kohtasin jokaisen au pairin painajaisen, kun Charlottelle iski mahatauti. Onneksi selvisin päivästä vain pienin siivoamisin. Huomenna kaverini Melbournesta tulee käymään Perthiin, joten pääsen taas pitkästä aikaa irrottelemaan aina välillä seuraavan parin viikon aikana.

Valitettavasti tämä postaus saa jäädä ilman kuvia. Yli viiden kuukauden Ausseissa oleskelun jälkeen en enää kulje joka paikkaan kamera kaulalla napsien kuvia kaikesta mikä liikkuu. Papukaijoista, ötököistä, paikallisista ruuista ja muista eksoottisuuksista on tullut arkipäivää, eikä usein tule edes mieleen ottaa kaikista niistä kuvia. Ehkä pitäisi yrittää ryhdistäytyä näiden viimeisten viikkojen kunniaksi.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Dunsborough



Jälleen kotona. Päällimmäiseksi Dunsborough’sta mieleen on jäänyt surffailu ja makuuhuoneessa vilisevät ötökät.

Asuimme keskellä pusikkoa sijaitsevassa kesämökkimäisessä asunnossa. Se oli tilava ja viihtyisä, mutta… No, ei niiltä ötököiltä voi täällä välttyä. Jostain syystä suurin osa näistä mukavista pikku olennoista tuntui viihtyvän juuri minun makuuhuoneessani. Ennen taloksi asettumista minun piti hyppiä sängylläni lenkkari kädessä ja tappaa puoli tusinaa hämähäkkiä sekä siivota lakanoiden välistä koppakuoriaisia ja kuollut heinäsirkka. Tämä tuli myös osaksi iltatoimiani. Eräänä iltana törmäsin tähän mennessä suurimpaan Ausseissa näkemääni hämähäkkiin. Ymmärtänette ehkä, etten jäänyt valokuvailemaan tätä mielenkiintoista löytöä (sen sijaan juoksin pelkkä pyyhe ympärilläni huoneestani hakemaan jonkun vähemmän hämähäkkikammoisen tappamaan sen puolestani.)








Mutta sitten se surffaus. Se on vaikeaa, kuten jo etukäteen tiesin, mutta silti ihan sairaan hauskaa. Nielin jälleen pari litraa merivettä, pohkeeni ovat mustelmilla ja iltaisin en meinannut saada riisuttua paitaani kipeiden lihasten takia, mutta silti piti aina vetää märkäpuku ylle, kiinnittää surffilaudan remmi nilkan ympärille ja rientää rannalle parhaimmillaan kahdesti päivässä.





Pahimpina päivinä lämpötila kipusi yli neljänkymmenen, jolloin istuimme autoon ja kiertelimme viinitiloilla ja suklaatehtailla välttäen keskipäivän kuumimmat tunnit. Välillä katsoimme leffoja ja söimme kengurupihvejä.

Turisteilin rantavahtien kanssa


Nyt kun olen kotona, mielessäni kummittelee jälleen se valitettava totuus, että neljän viikon päästä olen taas Suomessa. Pimeässä ja pakkasten keskellä. Onneksi siellä ovat myös ne tärkeimmät henkilöt ja muutama villapylly, joten ehkä tästä selvitään.