Käytiin juuri host-äidin ja lasten kanssa naapurissa, jonne
on tänään muuttanut uusi koiranpentu. Minä sain taas vähän helpotettua
vieroitusoireitani omista puudeleistani. Beni (siis se pentu) sopi tähän aivan
erinomaisesti, sillä se on puoliksi villakoira ja puoliksi amerikancockerspanieli
(eli siis cockapoo!)
Onneksi minulta löytyy kunnon suolaista salmiakkia
tasoittamaan tätä sokerista söpöilyn yliannostusta. Kävin nimittäin host-äidin
kanssa eräässä pähkinöitä, jauhoja ja eksoottisia herkkuja myyvässä kaupassa
vähän ennen Albanyn-matkaa. Olin käynyt siellä myös joskus ihan matkani alkuaikoina,
ja tuolloin myyjä oli antanut meille salmiakkimaistiaisia. Minä suomalaisena
tietenkin tykkäsin, samalla kun muut nyrpistelivät naamaansa. Nyt toisella
käynnillä myyjä tunnisti minut siksi hulluksi suomalaiseksi, joka tykkää tästä
kammottavasta karkista johon muut eivät pitkällä tikullakaan koskisi, ja tunki käteeni
kaksi pussia salmiakkia. Olen kuulemma ainoa, joka sitä suostuu vapaaehtoisesti
syömään.
Salmiakki sopi erinomaisesti myös Napapiirin sankarien seuraksi
toissapäivänä, kun pidin isäntäperheelle suomileffaillan. Kyllä ne taisivat elokuvasta
tykätä, ainakin nauroivat välillä (itse tosin nauroin varmaan kaikkein eniten).
Saa nähdä, että onnistuuko toinen hankkimani suomileffa, Äideistä parhain,
avaamaan täkäläisten kyynelkanavia. Enemmän kuitenkin jännitän omaa
reaktiotani, sillä täällä minusta on tullut hullun isänmaallinen. Kerrankin
yhytin itseni katsomasta Youtubesta pätkiä Tuntemattomasta sotilaasta.
Puhumattakaan siitä, että olen joskus kuunnellut salaa Sibeliusta yksin kotona
ollessani. Kohta varmaan maalaan sinivalkoraidat poskilleni ja menen tanssimaan polkkaa saunavihta kädessäni.
Asiasta kukkaruukkuun. Löysin Tumblrista kasan huvittavia giffejä ja valitsin
blogiini muutaman johon erityisesti samaistuin:
Huomenna koulujen lomat loppuu, mikä tarkoittaa sitä, että
minulla on taas päivisin aikaa shoppailla ja leipoa. Jee.
