Paluu arkeen

Käytiin juuri host-äidin ja lasten kanssa naapurissa, jonne on tänään muuttanut uusi koiranpentu. Minä sain taas vähän helpotettua vieroitusoireitani omista puudeleistani. Beni (siis se pentu) sopi tähän aivan erinomaisesti, sillä se on puoliksi villakoira ja puoliksi amerikancockerspanieli (eli siis cockapoo!)

Onneksi minulta löytyy kunnon suolaista salmiakkia tasoittamaan tätä sokerista söpöilyn yliannostusta. Kävin nimittäin host-äidin kanssa eräässä pähkinöitä, jauhoja ja eksoottisia herkkuja myyvässä kaupassa vähän ennen Albanyn-matkaa. Olin käynyt siellä myös joskus ihan matkani alkuaikoina, ja tuolloin myyjä oli antanut meille salmiakkimaistiaisia. Minä suomalaisena tietenkin tykkäsin, samalla kun muut nyrpistelivät naamaansa. Nyt toisella käynnillä myyjä tunnisti minut siksi hulluksi suomalaiseksi, joka tykkää tästä kammottavasta karkista johon muut eivät pitkällä tikullakaan koskisi, ja tunki käteeni kaksi pussia salmiakkia. Olen kuulemma ainoa, joka sitä suostuu vapaaehtoisesti syömään.

Salmiakki sopi erinomaisesti myös Napapiirin sankarien seuraksi toissapäivänä, kun pidin isäntäperheelle suomileffaillan. Kyllä ne taisivat elokuvasta tykätä, ainakin nauroivat välillä (itse tosin nauroin varmaan kaikkein eniten). Saa nähdä, että onnistuuko toinen hankkimani suomileffa, Äideistä parhain, avaamaan täkäläisten kyynelkanavia. Enemmän kuitenkin jännitän omaa reaktiotani, sillä täällä minusta on tullut hullun isänmaallinen. Kerrankin yhytin itseni katsomasta Youtubesta pätkiä Tuntemattomasta sotilaasta. Puhumattakaan siitä, että olen joskus kuunnellut salaa Sibeliusta yksin kotona ollessani. Kohta varmaan maalaan sinivalkoraidat poskilleni ja menen tanssimaan polkkaa saunavihta kädessäni.

Asiasta kukkaruukkuun. Löysin Tumblrista kasan huvittavia giffejä ja valitsin blogiini muutaman johon erityisesti samaistuin:

 

 

 

 

 

 

 

 

Täältä voitte käydä etsimässä itseänne kuvaavia giffejä: http://lolthatsme.tumblr.com/

Huomenna koulujen lomat loppuu, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on taas päivisin aikaa shoppailla ja leipoa. Jee.