sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Perthin avoimet ovet



Vaikuttaa siltä, että taivas on päättänyt yrittää saada kuukauden sademäärän mahtumaan yhteen päivään.

Säilyimme kuitenkin isäntäperheen kanssa kuivana (ihme ja kumma) käydessämme Open House Perthissä, joka tarkoittaa urkkimista rakennuksiin, jotka yleensä ovat suljettuja yleisöltä. Kävimme ihastelemassa modernien asuntojen arkkitehtuuria, tutustuimme Länsi-Australian parlamenttitaloon sekä ajelimme hissillä pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen. Kiertelimme myös uunituoreen ja kohutun Perth Arenan avajaisissa.

Parliament of Western Australia


Maisemaa pilvenpiirtäjästä


Millainen se satojen miljoonien dollarien arvoinen ja muutaman vuoden myöhässä valmistunut pytinki sitten oli? No ainakin se oli iso. Arkkitehdit olivat selvästi päästäneet surrealistisia ideoita pursuavan mielikuvituksensa valloilleen.

Perth Arena



Eilen sain viettää ihanan rentoa lauantaipäivää sillä välin, kun isäntäperhe oli jossain Charlotten partiotapahtumassa. Pitkäksi venyneen aamun jälkeen lähdin keskustaan shoppailemaan ja ostin uuden bikinialaosan (koska Ausseissa ei siis todellakaan voi omistaa vain yksiä) sekä synttärilahjan host-äidille.


Leivoinpa tuossa äsken sunnuntai-iltapäivän ja muutaman ylikypsän banaanin kunniaksi banana breadin, suomalaisittain banaanileivän. Itse kutsuisin sitä tosin ennemminkin kakuksi sen sokeri- ja rasvamäärän takia. Mutta antaa aussien huijata itseään ja kutsua sitä leiväksi, kun se saa sen kuulostamaan paljon terveellisemmältä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

We're half way there



Olen matkani puolivälissä. Mutta en voi olla. Aika ei ole voinut kulua niin nopeasti?

Suomessa on paljon asioita joita kaipaan. Sauna, Fazerin suklaa, lattialämmitys, salmiakki, kunnon suihkuhanat, ruisleipä (ai niin, on siellä myös ne perhe ja kaverit). En kuitenkaan halua jättää näitä yliystävällisiä ihmisiä, rentoa meininkiä, paahtavaa aurinkoa, vauhdikasta yöelämää, upeita rantoja, eksoottista luontoa tai mitään muutakaan, mitä kuuluu tähän maahan, johon olen korviani myöten rakastunut.

Eilen sain taas yhden syyn lisää rakastaa Australiaa, kun kävimme syömässä sushibaarissa, jossa ruoka kulki liukuhihnalla. Miksen ole törmännyt moisiin Suomessa? Maailman kätevin tapa syödä japanilaista ruokaa. Senkun nappaat parhaimman näköiset herkut päältä.

Eilen sain myös kaksi kutsua perjantai-illanviettoon tunnin sisällä, joten ei siinä muu auta kun lähteä taas valtaamaan yökerhojen tanssilattioita. Varsinkaan nyt kun hiuksenikaan eivät enää näytä kuivuneelta hampulta. Tänään siis venytin englannintaitoni äärimmilleen ja istahdin kampaamon tuoliin.



Ehdinpä tänään käydä myös uimahallilla host-äidin ja lasten kanssa. Meinasin kyllä vetää kloorivedet keuhkoihin, kun host-äiti osoitti minulle samaan altaaseen saapuneen aussimiesten uimajoukkueen. Niitä näkee paikalla kuulemma usein. Ehkä pitäisi itsekin käydä siellä vähän useammin tuijott uimassa.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

This is Halloween



Olen pienestä pitäen kateellisena katsellut jenkkileffoja, joissa lapset saavat pukeutua suosikkisankarihahmokseen tai pelottavaksi kasvomaalilla kuorrutetuksi möröksi ja kulkevat sitten iltahämärässä ovelta ovelle toiveikkaana karkkikipon kanssa. Tänään sisäisen lapseni unelma toteutui, ja pääsin naama kalpeaksi maalattuna ja hiukset pörröksi tupeerattuna toivottamaan naapureille hyvää halloweeniä. No okei, lähtökohtana oli se, että naapuruston lapset pääsisivät harjoittamaan trick-or-treatingia, mutta kyllä meille taustajoukoillekin muutama karkki irtosi.

Koko päivä oli halloweenjuhlien takia todella kiireinen. Minun vastuullani oli tänään siivoamista ja talon koristelua, makkaroiden paistoa, sämpylöiden halkaisemista, karkkien sijoittelua kippoihin, keksien leipomista ja kuorruttamista, spagetin keittämistä (yhtä illan ohjelmanumeroa varten), narun sitomista donitsien ympärille (toista ohjelmanumeroa varten) sekä porkkana- ja kurkkutikkujen teko, jonka tosin unohdin. Hups. Lisäksi lapset koulusta haettuani maskeerasin heidät halloweenkuntoon ja lopuksi laitoin vielä itseni valmiiksi. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.



Vieraita saapui ihan kiitettävästi. Asuihin oli todella panostettu: paikalla oli perinteisten noitien ja pirujen lisäksi muun muassa Darth Vader ja Buzz Lightyear. Ohjelmaan kuului trick-or-treatingin lisäksi syömistä, omenan poimimista suulla vesisangosta ja naruun ripustettujen donitsien syömistä ilman käsiä. Rohkeimmat saivat myös työntää kätensä mystisiin laatikoihin, joiden sanottiin sisältävän matoja (se edellä mainittu spagetti) sekä aivoja (eilispäiväinen hyytelö).

Myös silmämunat ovat minun käsialaani


Olenko muuten kertonut, että aussit tykkäävät makkaroista?


Kepa jälleen menossa mukana


Nyt on aika mennä selvittämään peilin eteen tätä tupeerattua takkukasaa jota myös tukaksi kutsutaan sekä hinkkaamaan loput eyelinerit silmistä. Saa nähdä tuleeko sitä myrskyä jota tänne on täksi yöksi luvattu. Ainakin se sopisi hyvin illan teemaan.