Melbourne Cup

Australialaiset keksivät mielellään tekosyitä juhlia ja viettää laatuaikaa ystäviensä kanssa. Otetaan nyt esimerkiksi Melbourne Cup. Kyseessä on vuosittain Melbournessa järjestettävä hevoskisa, mutta suurimmalle osalle ausseista se meinaa juhlallista pukeutumista, töistä lintsaamista sekä hyvästä ruuasta ja juomasta nauttimista.

Joten mikä minä olen perinteitä rikkomaan. Lähdimme Lillin kanssa kaupunkiin liittyäksemme juhlivien aussien joukkoon. Tapana on, että Melbourne Cup-päivänä naiset käyttävät koristeellisia hattuja muun juhlavaatetuksen osana. Ostamamme hatut eivät ehkä aivan täytä vaatimuksia, mutta silti ne olivat omasta mielestäni aivan loistavat.

Ostimme myös ihan sikahyvää sushia ja kylmää juotavaa ja menimme nautiskelemaan Northbridgeen nurmikolle, ison ulkoilmatelevision äärelle.

Tänään sattuu olemaan myös host-äidin synttärit, joten väsäsin jälkiruuaksi appelsiiniriisiä, tuota lapsuuden suosikkiherkkuani. He jopa tykkäsivät siitä (paitsi Alice, joka inhoaa kaikkea terveellistä ruokaa, ja ilmeisesti appelsiini teki jälkkäristä liian terveellisen. Riisi ja kermavaahto olivat kuitenkin kuulemma hyviä.)

Täytyy pikkuhiljaa varmaan alkaa valmistautumaan henkisesti ylihuomenna alkavaan koitokseen. Host-vanhemmat nimittäin lähtevät muutamaksi päiväksi jonnekin festareille, joten talo plus kaksi lasta jäävät minun hoidettavikseni. Ainiin, Sydneykin kutsuu jo viikon päästä!

Perthin avoimet ovet

Vaikuttaa siltä, että taivas on päättänyt yrittää saada kuukauden sademäärän mahtumaan yhteen päivään.

Säilyimme kuitenkin isäntäperheen kanssa kuivana (ihme ja kumma) käydessämme Open House Perthissä, joka tarkoittaa urkkimista rakennuksiin, jotka yleensä ovat suljettuja yleisöltä. Kävimme ihastelemassa modernien asuntojen arkkitehtuuria, tutustuimme Länsi-Australian parlamenttitaloon sekä ajelimme hissillä pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen. Kiertelimme myös uunituoreen ja kohutun Perth Arenan avajaisissa.

Parliament of Western Australia

Maisemaa pilvenpiirtäjästä

Millainen se satojen miljoonien dollarien arvoinen ja muutaman vuoden myöhässä valmistunut pytinki sitten oli? No ainakin se oli iso. Arkkitehdit olivat selvästi päästäneet surrealistisia ideoita pursuavan mielikuvituksensa valloilleen.

Perth Arena

Eilen sain viettää ihanan rentoa lauantaipäivää sillä välin, kun isäntäperhe oli jossain Charlotten partiotapahtumassa. Pitkäksi venyneen aamun jälkeen lähdin keskustaan shoppailemaan ja ostin uuden bikinialaosan (koska Ausseissa ei siis todellakaan voi omistaa vain yksiä) sekä synttärilahjan host-äidille.

Leivoinpa tuossa äsken sunnuntai-iltapäivän ja muutaman ylikypsän banaanin kunniaksi banana breadin, suomalaisittain banaanileivän. Itse kutsuisin sitä tosin ennemminkin kakuksi sen sokeri- ja rasvamäärän takia. Mutta antaa aussien huijata itseään ja kutsua sitä leiväksi, kun se saa sen kuulostamaan paljon terveellisemmältä.

We're half way there

Olen matkani puolivälissä. Mutta en voi olla. Aika ei ole voinut kulua niin nopeasti?

Suomessa on paljon asioita joita kaipaan. Sauna, Fazerin suklaa, lattialämmitys, salmiakki, kunnon suihkuhanat, ruisleipä (ai niin, on siellä myös ne perhe ja kaverit). En kuitenkaan halua jättää näitä yliystävällisiä ihmisiä, rentoa meininkiä, paahtavaa aurinkoa, vauhdikasta yöelämää, upeita rantoja, eksoottista luontoa tai mitään muutakaan, mitä kuuluu tähän maahan, johon olen korviani myöten rakastunut.

Eilen sain taas yhden syyn lisää rakastaa Australiaa, kun kävimme syömässä sushibaarissa, jossa ruoka kulki liukuhihnalla. Miksen ole törmännyt moisiin Suomessa? Maailman kätevin tapa syödä japanilaista ruokaa. Senkun nappaat parhaimman näköiset herkut päältä.

Eilen sain myös kaksi kutsua perjantai-illanviettoon tunnin sisällä, joten ei siinä muu auta kun lähteä taas valtaamaan yökerhojen tanssilattioita. Varsinkaan nyt kun hiuksenikaan eivät enää näytä kuivuneelta hampulta. Tänään siis venytin englannintaitoni äärimmilleen ja istahdin kampaamon tuoliin.

Ehdinpä tänään käydä myös uimahallilla host-äidin ja lasten kanssa. Meinasin kyllä vetää kloorivedet keuhkoihin, kun host-äiti osoitti minulle samaan altaaseen saapuneen aussimiesten uimajoukkueen. Niitä näkee paikalla kuulemma usein. Ehkä pitäisi itsekin käydä siellä vähän useammin tuijott uimassa.