Lämpötila pamahti tänään reilusti yli kolmenkymmenen, joten
suuntasimme heti aamusta rannalle. Olen ottanut aurinkoa vasta muutamia
kertoja, mutta silti näkyvissä on jo selkeät rusketusrajat. Host-äiti ei meinaa
uskoa kuinka nopeasti rusketun (ja ennen kaikkea, kuinka pysyn palamatta). Hän
ilmeisesti oletti pohjoismaisen ihotyypin olevan sellainen, joka palaa jo
pelkistä aurinkoisista ajatuksista.
Tämän viikonlopun ajan taloudessamme asustaa isäntäperheen
lasten kummisetä, joka on alun perin Skotlannista, mutta asuu nykyään
Uudessa-Seelannissa. Huomenna, jos säät sallivat (tällä tarkoitan, ettei ole
liian kuuma), menemme kalliokiipeilemään. Siis ihan oikeasti
kalliokiipeilemään, köysineen kaikkineen. Host-äiti vakuutti, että kummisetä on
oikea ammattilainen kyseisessä hommassa: kerrankin hän oli saanut puhuttua host-äidin
alas kalliolta, kun tämä oli jähmettynyt kauhusta. Kylläpä lohdutti.
Sydneyn-matka lähestyy kovaa vauhtia, enää kaksi ja puoli
viikkoa! Olisiko jo pikkuhiljaa aika katsella niitä majoituspaikkoja?
P.S. Lämpimät terveiset sinne Suomeen lumen ja pakkasten
keskelle.
thnks :D säältään jäätävän tuuliset ja kylmät terveiset sinne, muuten lämpimät :)
VastaaPoista