Riemuidiootin retki

Tänä aamuna, 32 asteen helteestä huolimatta, pakkasimme kamat (köyttä ja kahdeksan vesipulloa) reppuihin ja suuntasimme jonnekin pusikkoon eräjormailemaan. Retki oli kuuma ja kuntoa vaativa, mutta todellakin sen arvoinen. Mutta voi luoja niitä kärpäsiä. Vaikka kuljin erittäin epätasaista, mutkittelevaa ja vaarallistakin reittiä porottavassa auringonpaisteessa, eniten kaloreita poltin varmasti niitä lentäviä pirulaisia huiskiessa. Ikinä missään en ole nähnyt niin paljon kärpäsiä.

Siinä vaiheessa kun sain valjaat ja köyden ympärilleni ja yritin saada jalansijaa jyrkästä kallionseinämästä, jopa kärpäset unohtuivat. Rehellisesti puhuen en huomannut edes kolhineeni polveani verille. Vaikeinta ei ollut kuitenkaan kiipeäminen, vaan se alastulo. Ei siinä paljon pysty ”rennosti nojaamaan taaksepäin ja luottamaan köydenpitäjään”, kun alapuolella on metrien pudotus kivikkoon ja piikkipusikkoon.

Kun olin jotenkuten päässyt alas, alkoi ripottaa vettä ja kauempaa kuului myös ukkonen. Viilentävä sade oli kuitenkin erittäin tervetullut paahtavan helteen jälkeen. Paluumatkalla koukkasimme vielä Kalamundaan ostamaan ihan törkeän hyvää jätskiä (omani oli pistaasia ja passionhedelmäsorbettia…) ja heitimme lasten kummisedän lentokentälle.

Äsken kävimme viemässä kutsut Halloween-juhliin kaikille naapuruston lapsille. Keskiviikkona on siis tiedossa kalpeaksi maalattuja kasvoja, tekoverta, torahampaita, syömistä ja pelejä lyhtyjen loisteessa.