Kesä ja kärpäset

Host-äiti opetti minulle kerran kuinka puhua kuin australialainen. Se on helppoa: sen kun pidät huulet tiukasti yhdessä kun puhut ja tadaa, kuulostat ihan täkäläiseltä. Aussit eivät siis juuri avaa suutaan puhuessaan, ja olen alkanut ymmärtää miksi. Syynä ovat kärpäset. Nuo pienet ja vittuilevat hyönteiset, jotka täällä pitävät erityisen paljon ihmisnaamoista.

Suomalaiset kärpäset ovat suorastaan mukavia täkäläisiin verrattuna. Korkeintaan ne ärsyttävät pöristessään ikkunalasia vasten pitkin yötä. Täällä kärpästen elämän ainoa päämäärä tuntuu olevan asua joko suussa, nenässä, korvassa tai silmässä, tai kaikissa vuorotellen. Mikään käden huiskuttelu ei saa niitä kaikkoamaan, ei vaikka kiroaisit niitä samalla kaikilla tietämilläsi suomalaisilla kirosanoilla. Kokeiltu on. Australiaa koskevista stereotyypeistä tutut korkkihatut eivät enää tunnukaan niin naurettavilta.

Siirrytäänpä kärpäsistä ruokaan. Eilen isäntäperheen tavat saivat taas suuni loksahtamaan auki, kun söimme puutarhassa kasvavia herneitä. Siis niitä tavallisia, mitä kesällä ostetaan torilta ja syödään mökin terassilla istuskellen. No, nämä tyypit järkyttyivät kun rupesin avaamaan palkoa ja napsimaan herneitä sieltä sisältä. Herneet kuulemma kuuluu syödä palkoineen päivineen! Anteeksi mitä? Sehän on melkein sama kun söisi banaanin kuorineen!

Toinen asia, joka saa minut melkein oksennusrefleksin partaalle, on paahtoleivän voiteleminen sekä voilla että hillolla. Luitte ihan oikein. Voita JA hilloa, samalla leivällä. En kyllä tiedä onko se vain brittien tapa, sillä en ole kauheasti päässyt tarkastelemaan australialaisten aamuruokailua. Sen sijaan nämä eivät voitele leipää, jos siinä päällä on myös juustoa, sillä ”voi ja juustohan ovat melkein sama asia”. No nimenomaan! Juuri sen takia voi ja hillo EIVÄT kuulu leivän päälle samanaikaisesti!

Tällä viikolla tein sitruunajäädykettä vol. 2 ja siitä tuli hyvää! En vain vieläkään tiedä miksi kutsua sitä englanniksi. Tähän asti se on ollut ”that Finnish lemon ice cream thingy”…

Palataanpa vielä niihin ötököihin. Juuri äsken avasin oven kolmeksi sekunniksi ja sinä aikana noin viisikymmentä lentävää hyönteistä hyökkäsi sisään valon houkuttelemana. Onneksi valitettavasti kamerastani oli akku loppu, joten ette saa kuvatodistetta siitä, kuinka hypin keittiön työtasolla kärpäslätkän kanssa yrittäen tappaa mahdollisimman monta ötökkää.